Tehdasmatka kuulumisia kolmelta reitiltä.

Tästä alkavat tehdasvierailumatkan eri ryhmien muistiinpanot.

Alkuun vähän omia huomioita ja Kiitoksen sanat.

Kaikille matkalle osallistuneille, teitte reissusta ikimuistoisen. Eniten sydäntä lähellä on tietenkin oman ryhmän (Saksan kautta ) kulkeneiden ryhmän hyvä yhteishenki.

Matkanjohtajat saavat kiitoksen hyvin tehdystä reittien suunnittelusta ja toteuttamisesta. Oivalle kiitos yhteisestä illan järjestämisestä, sekä hotelli/lentomatkan järjestelyistä.

Kaikki matkanjohtajat toimivat hallituksen kutsusta ja ottivat haasteen hienosti vastaan. Pienenä muistamisena annoimme heille Adria Clubin viirin muistoksi matkasta.

Tämä matka varmisti sen tosiasian, että yhdistyksestämme löytyy tarvittaessa monenlaista osaamista ja rohkeutta ottaa tehtäviä ja haasteita vastaan.

Adrdia Caravan Club of Finland ry. oli ensimmäinen ryhmä, joka teki vierailun omilla autoillaan. Tehtaanväki katsoi autoryhmää uteliaan kunnioittavasti.

Adria Club luovutti vuosiluvulla varustetun viirin tehtaalle muistoksi ja kiitokseksi käynnistä. Samalla annoimme makuelämyksenä Suomalaista ruisleipää ja salmiakkia.

Kiitos maahantuojalle matkaan liittyvissä järjestelyissä.

Kaikki matkakertomukset lisätään lyhentämattöminä tämän juttusarjan yhteyteen.

Adria Caravan Club of Finlan ry. puolesta Hannu Kärkkäinen

 

 

 

 

Tutustumismatka Adrian tehtaalle Novo Mestoon Sloveniaan

13.-2.10.2018 ”Saksan reitti”

Lauantaina 13.10. ”Saksan reitin” porukka kokoontui puoliltapäivin Vuosaaren ABC:llä. Itseasiassa vuorokautta etuajassa koska varsinaisen lähtöpäivämme Finnlines Travemunden reitti oli peruttu satamatyöntekijöiden mielenilmauksen vuoksi. Saatiinpahan yksi lisäpäivä matkalle ennen 22.10. olevaa tehdasvierailua!

Huoltamon pihaan kurvasi neljä Adriaa, kolme koiraa ja kahdeksan innokasta Karavaanaria. Lyhyen tutustumisen jälkeen ajettiin satama-alueelle sisäänkirjautumisen kautta odottelemaan laivaan pääsyä. Melko pian meidät ohjattiin laivaan, jonne lastauduttiin tiiviisti. Koiranomistajille oli oma kerros lemmikkihytteineen. Meri oli aivan tyyni ja odotettavissa samanlaista säätä koko merimatkalle. Illalla kävimme yhdessä nauttimassa buffet pöydän antimista. Koirilla oli enemmän tai vähemmän ongelmia tottua 7. kannen ”hiekkalaatikon” filosofiaan.

 

Sunnuntai oli ”meripäivä”. Vietimme aikaa käymällä kuntosalilla, saunassa ja tietysti syömässä. Ei juurikaan olisi tiennyt olevansa laivassa, jos ei katsonut ikkunasta ulos, niin tasaista meno oli tyynellä merellä. Illalla saavuimme Travemunden satamaan ja kymmenen maissa pääsimme ajamaan laivasta ulos. Hannulta olimme saaneet radiopuhelimet jokaiseen autoon, niiden avulla pysyimme hyvin ryhmässä ja ajoimme Lyypekin Cittipark  ostoskeskuksen parkkiin yöksi.

 

Maanantaiaamu valkeni aurinkoisena, kävimme tankkaamassa jääkaapit sekä auton tankit ja suuntasimme kohti Potsdamia. Ryhmä hieman hajosi moottoritielle mentäessä eri ramppeihin, emme jääneet sitä enempää ihmettelemään vaan sovittiin reilun sadan kilometrin päähän kokoontumispaikka. Silmiinpistävää oli moottoritien varressa olevien huoltamoiden polttoaineiden hintaero kaupunkien tankkauspaikkoihin. Cittiparkissa diesel oli 1,34 €/l kun se moottoritien huoltamoilla oli n. 20-25 senttiä kalliimpaa. Aurinko paistoi ja meno maistui, lämpötila kohosi 23 C. Valtavasti tuulimyllyjä sekä suuria aurinkokenno ”peltoja”! Iltapäivällä saavuimme Potsdamin lähellä olevaan Campingpark Sanssouciin, ajomatkaa päivälle 280 km. Kämppäri on Sanssoucin valtavan puiston alueella,Templiner Seen rannalla. Puistossa on mm. Fredrik II Suuren 1745-1747 rakennuttama huvilinna, jota kutsutaan ”Preussin Versailleksi”. Matkaa Potsdamiin on 7 km ja Berliinin keskustaan n. 40 km. Camping on erittäin siisti, sosiaalitilat ovat kaikki kaakeloitu isoilla ”marmori” kaakeleilla, erilliset ”meikkauspöydät” fööneineen. Nämä kaikki myös lemmikeille, föönillä! Kemssan tyhjennyspaikka myös samoin kaakeloitu kuten edellä! Autopaikalla sähkön lisäksi raakavesi- ja harmaavesiliitännät. Eikä tässä vielä kaikki, respassa tarjottiin kirsikkaviiniä sisäänkirjautumisen yhteydessä. Aamuksi sai varata croissanteja ja aamiaisleipiä, nam!

  

            

 

Aurinko paistoi edelleen tiistaiaamuna. Käytiin kuvailemassa huvilinnaa ja suunnattiin kohti Thuringen Waldia. Matkalla pysähdyttäessä taukopaikalle Thiersheimissa bongasimme puolenkymmentä rekkaa joiden kyydissä oli Adrian asuntovaunuja ja -autoja. Juteltuamme kuskien kanssa he kertoivat olevansa matkalla Ruotsiin, Suomeen tulevat Adrian tuotteet kulkevat kuulemma pääsääntöisesti Saksan lautan kautta. Iltapäivällä saavuttiin Mitterteichiin Panorama & Wellness Campingiin, ajomatkaa päivälle 347 km. Kämppäri oli melko korkean mäen rinteessä, mahtavat maalaismaisemat avautuivat silmänkantamattomiin. Oltiin vain n. 15 km Tšekin rajasta, maantieteellisesti Prahan korkeudella. Alueella myös kylpyläalue, jonka käyttö sisältyi 24 € vuorokausi hintaan. Eikun saunaan, aluksi hieman meni ihmetellessä kun pukeutumistilat olivat yhteiset naisille ja miehille, samoin tietty saunat. Suihkut olivat erilliset, lämmitettävässä uima-altaassa oli suositeltavaa käyttää uima-asua. Alkuhämmennyksen jälkeen sulauduimme ”saksalaiseen” saunakulttuuriin ja tästä sekä ympäristön kauneudesta johtuen päätimme jäädä kahdeksi yöksi!

    

 

Keskiviikkona lähdettiin päiväkävelylle n. 3 km päässä olevaan Mitterteichin pikku kaupunkiin. Käytiin paikallisessa Edeka Legat ruokakaupassa hakemassa vähän lisää syötävää ja tietty saunajuomaa! Kirkkoaukiolla levähdimme kahvilassa ja nautittiin yhdet kirkkaassa auringonpaisteessa, shortsikeli! Ja illalla taas saunaan ja uimaan!

                                             

 

Torstaina jatkettiin matkaa ja nyt ajeltiin ensin pääasiassa pikkuteitä, huikeita maisemia, pikkukyliä, ahtaita katuja. Pelloilla edelleen tuulimyllyjä, aurinkokennoja ja meidän tulkinnan mukaan kauniin sinisesti kukkivia pellavia! Tauolla pistäydyttiin Regensburgin lähellä täydentämään jääkaappia Lidl myymälään. Hintataso etenkin viini/olut osastolla veti karavaanarin suun leveään hymyyn. Loppumatkasta ajettiin osin Itävallan puolella Salzburgin esikaupunkialueella ennen Berchtesgadenia. Maisemat muuttuivat entistä jylhemmiksi, tultiinhan Alppien reunamille. Camping-Resort Allweglehen on rinteellä jyrkän nousun päällä, aivan mahtavissa vuoristomaisemissa. Ajomatkaa päivälle 340 km. Täälläkin on kylpylä, joten jäädään tännekin pariksi yöksi! Taaskin todella siistiä! Eikun taas saunaan, ”saksalaiseen” tyyliin! Illalla käytiin alueella olevassa ravintolassa syömässä. Kaikki pöydät oli varattu. mutta hetken odottelun jälkeen meille vapautui paikka. Saimme eteemme todella maukasta paikallista lihapataa. Ei ihme, että paikka oli täynnä!

     

 

Perjantaina tilattiin respasta kaksi taksia viemään meidät n. 7 km päässä olevaan Kotkanpesän parkkipaikalle, josta erikoisvalmisteiset bussit kuljettavat turistit ylös kapeaa vuoristotietä Kehlsteinhausiin eli Kotkanpesään. Kehlsteinhaus on Hitlerin 50 v. lahja puolueelta. Jo pelkkä bussimatka ylös oli huikea kokemus, jopa paikoin hieman pelottava. Matkaa ei tehdä talvella eikä sateella, turvallisuuden takia. Loppumatka 124 m itse pesään tehtiin erikoishissillä, jossa on peilit joka puolella, koska Hitlerillä oli korkean paikan kammon lisäksi ahtaanpaikan kammo. Siksi hän ei oikein viihtynyt ”huvilallaan”. Nyt olimme 1834 m korkeudessa, vau mitkä näkymät. Sää oli aurinkoinen joskin hieman utuinen, joten näkymät olivat sanoinkuvaamattomat. Paluumatka erikoisjarruin varustetulla bussilla läpi hiusneulojen oli vähintäänkin yhtä huikea kuin nousu. Ja sitten taas saunaan!

 

 

 

Lauantaina lähdettiin kohti Sloveniaa. Alkumatkasta ostettiin niin Itävallan 10 € kuin Slovenia 15 € vignetit. Itävallan puolella oli lisäksi moottoritie/tunnelimaksuja. Kaunis tie läpi Itävallan Halleinista Villachiin, pisin tunneli n. 9 km. Slovenian puolella ohitettiin Ljubljana ja suunnattiin Novo Meston lähellä olevaan Dolenjske Topliceen ja siellä Camp Poljen kämppärille. Ajomatkaa päivälle 332 km. Kämppärillä olivat jo ”Baltian reitin” neljä Adriaa, yksi koira ja kahdeksan vähintään yhtä innokasta karavaanaria kuin meidän ryhmässämmekin. Meidät otti vastaan omistajan 77 vuotias appiukko rauhalliseen tyyliinsä. Erittäin siistit tilat, kaikki uutta. Isoa kaakelia, savulasiseinät vessoissa ja suihkuissa! Pienipaikka, me Adrialaiset oltiin ainoat asiakkaat. Kysyttiin lupa drone kuvaukselle, Hannu pisti hyrrän taas liikkeelle.

        

 

Sunnuntaiaamuna saatiin matkan ensimmäinen sade! Sateen välissä käytiin kävelyllä läheisessä Dolenjske Toplicen pikkukaupungissa. Iltapäivällä itse omistaja tuli käymään ja esitteli ylpeänä aluetta. Hannu antoi hänelle dronella otetut maisemakuvat, jotka hän otti kiitollisuudella vastaan. Hetken kuluttua omistaja toi meille kassin, jossa oli kaksi litran pulloa punaviiniä ja pullo itse tehtyä omenamehua. Kiitimme ja lupasimme nauttia ne yhdessä huomisen tehdasvierailun jälkeen.

 

 

Maanantaiaamukin oli vielä hieman sateinen. Ajoimme muutaman kilometrin Adrian tehtaalle ja parkkeerasimme kaikki kahdeksan autoa tehtaan konttorin pääoven eteen, jossa otettiin yhteiskuva paikalle saapuneiden lentämällä tulleiden Adria klubilaisten kanssa. Adrian Myyntijohtaja yhdessä Myyntiassistentin kanssa otti meidät vastaan kahvitteluiden merkeissä. Paikalla oli myös Adria Kaben Suomen maahantuojan Toimitusjohtaja ja Suomen Adrian Myyntijohtaja. Kahvittelun ja esitysten jälkeen päästiin varsinaiseen asiaan, tehdaskierrokseen. Oli erittäin mielenkiintoista nähdä miten meidän autot ja vaunut on tehty. Tyhjän Ducaton alustalle aletaan liukuhihnalla pikkuhiljaa rakentamaan asuntoautoa/vaunua. Ensin asennetaan lämmittimet, jääkaapit, sängyt jne., sen jälkeen aletaan laitta seiniä paikoilleen. Esim. seinissä on kaikki johdotukset valmiina. Pikkuhiljaa hihnalla auto alkaa saada muotonsa ja lopuksi on laadun tarkkailu. Lisäksi tarkastukseen otettaan randomina yksittäisiä autoja joille tehdään erittäin yksityiskohtainen tarkastus. Vedenpitävyys testataan painevesisuihkuhuoneessa ja lämmön kestävyys kylmähuoneessa. Retkeilyautoille, asuntoautoille ja asuntovaunuille on omat linjansa. Adrialla on oma kalustetehdas joka antaa ketteryyttä erilaisten kalusteiden valmistamiseen ja kehittämiseen. Autojen lisäksi Adria tekee erityisesti kämppäreille pienoismökkejä sekä erityisiä luxus telttoja. Olimme historian ensimmäinen klubi/ryhmä joka vieraili tehtaalla omilla autoilla! Vierailu päättyi Adrian tarjoamaan erinomaiseen lounaaseen läheisessä ravintolassa. Lounaan jälkeen suuntasimme lentomatkalaisten perään Ljubljanaan kämppärille Ljubljana Resort Hotel & Camp. Päivän ajomatka 85 km. Illalla nautittiin kaikki kahdeksan autokuntaa yhdessä Camp Poljesta saamamme lahjajuomat viinin ja mehun.

 

 

Tiistaina taas aurinko paistoi ja lähdimme tutustumaan Ljubljanan vanhaan kaupunkiin. Respasta sai ostaa kortteja busseihin ja ladata niihin matkoja. Keskustaan oli n. 5 km ja maksoi 1,2 €! Ljubljanan vanhaa kaupunkia on sanottu ”pikku Prahaksi” jossa on siltoja esikuvansa mukaan. Kaunista! Kiivettiin kaupungin keskellä olevan kukkulan päälle ja siellä olevaan linnaan tutustumaan. Huikeat näköalat ja paljon katsottavaa. Linna oli täysin restauroitu, siellä oli mm. dragon ja marionetti näyttely, vankityrmät jne. Illalla mentiin taas bussilla yhteiselle illalliselle Slovenialaiseen iltaan Gostilna Sestica ravintolaan. Mahtavan näköinen ravintola vanhassa 1776 rakennetussa kivitalossa. Vastaanotossa oli slovenialainen muusikkoryhmä ja meille ojennettiin alkudrinkki. Illan mittaan oli runsaasti musiikki- ja tanssiesityksiä, paikallista letkajenkkaa sekä tietysti ruokaa. Hauska ilta!

 

 

 

  

 

 

 

 

 

Keskiviikkona 24.10. oli sitten ryhmien hajoamisen ja lähtöitkujen vuoro. Osa lähti Saksaan, osa Kroatiaan joku Italiaan. Oli aika haikea hetki, oltiin kuljettu lähes kaksi viikkoa tiiviisti yhdessä. Siinä ehtii kiintyä samanhenkiseen porukkaan. Halailtiin ja sovittiin tapaamisia keväälle, kesälle.

Kiitos huikeasta matkasta: Kiitos Anne, Tapio, Eeva, Heikki, Sinikka ja Hannu sekä vaimoni Merja!

Hannun ja allekirjoittaneen autokunnat suuntaavat Italia ja Ranskan kautta Espanjaan…talveksi.

Adios y hasta luego!

Teemu Javananinen

Tallinnan reitti ?? ilmestyy myöhemmin.

Hotelli / lentomatka?? ilmestyy myöhemmin.

 

Puheenjohtajan ajatuksia tehdasmatkalta.

Ajatuksia Euroopan matkalta.

Ensikertalaisena Euroopan matkaajana yritin muistella niitä pelonsekaisia varoituksia liikenteestä ja ”rosvoista” nuo ajatuksen karisi hyvin pian pois ja sai huomata kuinka joustavaa ja ystävällistä liikenne ja liikenne käyttäytyminen on.

Suomalaisilla keskustelupalstoilla jopa lehdissä maalataan hyvinkin kielteistä kuvaa Euroopan matkailusta. Monta kertaa vaikeudet syntyvät ihan perusvirheistä, kun heilutaan takki auki. Samantyyppisen kokemuksen kielteisyydestä, tai voi jopa saada vaikka ”patin ”päähänsä vaikka Suomessa, menemällä Kaisaniemen puistoon, aseman ympärille tai ”hesarille”

Ajaminen Euroopan teillä, poikkeaa Suomen teistä siinä, että liikennettä on enemmän, rekkaliikennettä on enemmän, moottoriteitä on enemmän.  Liikenne ei ole niin pelottavaa, kuin monesti kuulee kerrottavan. Saksassa pitää muistaa, kun lähtee ohituskaistalle, että takaa tullaan lujaa, sama koskee muitakin moottoriteitä.

Leirintäalueet ovat toimivia ja turvallisia. Hintataso meidän reissun aikana oli 14 – 40.00€. Palveluista riippuen, matkaparkit huomattavasti alemmat. Nämä hinnat ovat nyt sesonki tason ulkopuolisia hintoja ja edullisimpia kuin esimerkiksi kesällä.

Liikuimme usean auton ryhmissä ja ainakaan meillä ei ollut mitään ongelmia. Tietullit, moottoritiemaksut olivat oma kokemus, mutta kaikista selvittiin hyvin. Tiet olivat pääosin hyväkuntoisia.

Polttoaineiden hinnoissa oli isotkin vaihtelut. Ranskassa päästiin ennätykseen 157.8 €/ltr. Edullisin löytyi Espanjassa 1.24.8. Tavallinen hinta Espanjassa oli noin 134 ja sentit päälle. Espanjan ruoka hinnat olivat turistikeskusten ulkopuolella huomattavasti halvemmat. Harmitukseni oli iso, kun varasimme koiralle ruokasäkin paikallisesta Lidlistä, matkalla ja täällä se maksoi puolet siitä hinnasta. Muita ruoka hintoja en edes käy vertaamaan. Apteekin hinnat ovat myös edulliset ja paikallisille vain kymmenprosenttia hinnasta.

Pantillisia palautustölkkejä en löytänyt kuin Suomessa, silti kierrätysastioita oli pitkin matkaa hyvin moniin osiin jaettuna. Kierrätys toimi ilman palkkiojärjestelmää.

Suomessa ilmeisesti pitää saada maksettu panttimaksu takaisin, hyödyn nimissä, muualla sitä en huomannut. Alkoholia oli saatavilla joka paikassa hyllyt notkuen, silti päihtyneitä näki yksittäistapauksin, jos ollenkaan. Alkoholittomia oluita oli useita merkkejä, jopa hyvän makuisia, siis parempia kuin kotimarkkinoilla tapaa ja hintataso oli 50 c luokkaa. Eräällä leirintäalueella näin jopa lepakoita, eli niiden sydämien luulisi olevan ihan kunnossa.

Saksassa kiinnitti huomiota valtavat aurinkopaneeli ja tuulivoimalat, niitä riitti pitkin matkaa, silmin kantamattomiin. Tuulimyllyt eivät olleet asutusten lähellä, vaan ilmeisesti niissä paikoissa, joissa tuulesta saatiin paras hyöty maastollisesti.

Matkanjohtajille täytyy antaa täydet kympit. Reitit olivat hyvin suunniteltuja ja kaikki toimi. Saamani palautteen mukaan samoin oli hotelli/lentomatkalaisten ja illallisen suhteen. Täyden kympin saavat myös matkalaiset, oli ilo olla matkalla. Matkalla syntyi myös hyviä ystävyys suhteita.

 

Tehdasmatka on tehty.

Ensimmäiseksi haluan kiittää kaikkia matkalla mukana olleita, teitte matkasta ikimuistoisen. Opimme tuntemaan monia Clubilaisia matkan aikana. Miellä on upeita jäseniä Clubissa. Saimme tutustua matkan aikana moniin mielenkiintoisiin paikkoihin, viettää hyvää ja mukavaa laatuaikaa.

Samalla haluan myös kiittää teitä, jotka olette olleet mukanamme koko matkan ajan Face Bookin, kotisivujen ja tekstarein kannustamassa tätä rohkeaa matkaamme.

Erityskiitoksen saavat matkanjohtajat, he tekivät matkasuunnitelmat kellon tarkasti. 23 pv:n illallinen kruunasi kaiken saimme olla lähes kolmekymmentä henkilöä yhdessä. Automatkojen johtajina toimivat Teemu Javanainen (Saksan kautta) Rauli Forsell (Tallinnan kautta) Oiva Riihinen (hotelli/lentomatka). Paluumatkan johtajina toimivat Rauli Forsell ja Tapio Penttilä.

Automatkaan osallistuivat: Teemu ja Merja Javanainen, Heikki Niskanen, Eeva Silander, Tapio ja Marianne Penttilä, Rauli ja Leila Forsell, Hemmo Aaltonen, Mervi Suoniemi, Pentti ja Vuokko Pinola, Kai Lappalainen, Eija Röppänen. Hannu ja Sinikka Kärkkäinen. Tietenkin myös matkalle osallistuneet koirat.

Adria Caravan Club teki myös historiaa. Olimme ensimmäinen Adria Clubi, tai ryhmä, joka on tehnyt matkan omilla autoilla Adrian tehtaille. Tämä jää myös tehtaan historian kirjoihin, positiivisena tapahtumana.

Matka oli uhkarohkea, voisi sanoa hullunrohkea idea. Onneksi meiltä löytyi kahdeksan autokuntaa ja kuusitoista henkilöä mukaan toteuttamaan tämän rohkean yrityksen.

Sloveniassa porukka jakautui eri ryhmiin ja osalla alkoi paluumatka, Kroatian, Italian, Saksan, Tallinnan kautta kotimaahan. Minä ja vaimoni, Teemun ja Merjan kanssa yhdessä jatkoimme matkaa Italian kautta kohti Espanjaa.

Lento/hotellimatkalaiset viettivät oman matkansa tutustuen Slovenian eri kohteisiin. Osa on palannut jo Suomeen, osa palaaviikonlopun aikana, muutamat vielä jatkaa Euroopan ja Espanjan kiertuetta. Uskon että monelle matka oli hieno kokemus, tutustuen paikallisiin kohteisiin. 

Matkasta tehdään kooste, niin että kirjoitetut matkakertomukset Saksa, Tallinna, hotelli/lentomatka julkaistaan lyhentämättömänä kotisivuilla. Kokoaminen kestää pakostakin jonkin aikaa. Tekstit lähetään myös Caravan ja Matkailuautoilijoille, jossa toimitus koostaa jutun matkasta kuvien kera.

 Omasta ja Adria Caravan Clubin puolesta suuri kiitos teille kaikille.

Olemme kaikki Kimi Räikkösiä, sillä erolla, että Ferrari valitsi Kimin ja me itse valitsimme Adrian.

Hyviä lukuhetkiä, matkakertomustemme parissa.

Adrian Caravan Club of Finland ry.

Hannu Kärkkäinen

Puheenjohtaja.